Kokeilin eka kertaa maalata noita kukkia, vaan enpä ollut aiheesta vielä lukenut tarpeeksi :) Pursotukset meni mönkään, mut ihan kiva tuosta tuli.Isompi sankari ois halunnut aloittaa kakun leikkauksen tuosta traktorista!

Lisäksi tein tuommosia pikkuleipiä, löysin kotitalolta semmosen pursotinvehkeen nimeltä cookiegun. Vähän tahkeaa oli tehdä noita, kun taikina ei tieten ollut oikein sopivaa, nuo pitkulaisetkin keksit levesivät kuin jokisen eväät.Mut kävivät kauppansa, vaikka musta ne maistui pelkältä jauholta..

Lisäks tein mokkapiirakkaa ja kaks kääretorttua, joista toinen meni lopulta pakkaseen.

Nyt huomasin, että joulukuun lopussa syntyneen viis veen kakkukuvat on jääneet näytille laittamatta, vitoskakku epäonnistui siis täydellisesti, kokeilin eka kertaa sokerimassaa, kaunis siitä tuli, mutta massa jäi ihan liian paksuksi ja päällinen lopulta liukui kakkulapion mukana mihin sattuu.. tekevälle sattuu :)

 ja kerran tein noita pullia, mistä oli pakko ottaa kuva, kun ne näytti hupenevan silmissä.Ikinä en oo varmaan noin hyviä pullia syönyt, ohje tuli postissa jonkun reseptikerhon näytteenä.

Mä oon leiponut nyt aika paljon, porkkanapiirakkaa on syöty meillä jo kyllästymiseen asti, nyt taitaa olla aika sitten kyllästyttää kaikki raparperipiirakalla, kun tänäänkin hain kotitalolta nipullisen raparpereja.

On kyllä ollut taas vaikea viikko.Mä en meinaa saada unta, kun ajatukset vaan pyörivät isässä ja siinä, että miksen mä jaksanut auttaa enemmän häntä.Kyllä mä ymmärrän itsekkin, että en oo se ns syyllinen tapahtuneeseen, mutta ajatuksille ei vain voi mitään.Aamuisin sitten väsyttää, kun yöunet ovat jääneet niin lyhyiksi.Tiistaina itku tuli pienimmän neuvolassakin ja terkka jo puheli mulle keskusteluavusta, mut mä katon vielä vähän aikaa tilannetta, soitan sitten jos vielä ens viikkokin on samanlainen.Oikein pelottaa mennä nukkumaankin, kun melkein tietää, että väsy on kova, mutta mieli ei anna nukkua.

Mut tähän vielä kuva sankareistä,

Verneri 1v ja Severi 3v.

Ja Verneristä vielä kiva kesäkuva

Hautajaiset pidettiin 19 pv ja olivat kyllä hyvät hautajaiset, jos niin voi sanoa.Ja mä itse pysyin yllättävän hyvin kasassa. Mut aina välillä tulee niitä öitä, jolloin en saa oikein unta ja mietin sillon just, että jos mä oisin jaksanut vielä isää enemmän auttaa, niin oltaisko tässä tilanteessa.Mut toisaalta, kyllä mä ymmärrän isääkin, taistelu maanis-depressiivisyyden kanssa ja raittiin kauden loppu otti koville, mut kyllä mä välillä oon niin vihanen, että jätti meidät tällälailla! Onneksi isoveli hoitelee paperihommat, mä järjestin lähes kaikki hautajaisiin liittyvät asiat ja nuo paperihommat sotkisin ihan varmasti.

Miehen sain puhuttua lähtemään tänään Paljakkaan ja mä jäin kossien kanssa kotiin, odotin että sisko tulee huomenna, mut tuleekin vasta sunnuntaina, huomennahan täällä trullit liikkuvat ja pitäis tieten katella essuja esille.Käydään varmaan sit sunnuntaina siskon kanssa siellä kotitalolla, mä en oo kertaakaan vielä yksin sinne mennyt, jotenkin vaan tarviin jonkun sinne, että menen.Oonkin passauttanut käyntini nyt aina silleen, että isoveljeni on ollut samaan aikaan siellä, ehkä mä oon vähän outo, mut ei voi mitään.

Jep, mä oon viime aikoina katellut täydellisiä naisia boxeilta ja yöunet on jääneet aika vähäisiksi muutenkin, niin jospa mä nyt näin pääsiäisen kunniaksi menisin kohta nukkuun, että jaksan taas huomenna kuskata trulleja paikasta toiseen :)

Alkuvuosi on sinänsä mennyt aika raskaasti, isäni kanssa taas on ollut vähän ongelmaa, oli meinannut hirttää itsensä, joten pääsi hoitoon, tosin  nyt on jo toista reissua hoidossa, kerkes olla kaks päivää kotona ja pullo aukes taas, tai mistä mä tiedän vaikka ois heti korkannut kun hain sairaalasta kotia.

Mut nyt on myöhä, pienin on känissyt varmaan viikon öitään ja ihan vähän aikaa sitten sain sen pehkuun, jonne minäkin taidan nyt suunnata.

Viime maanantaina lupauduin puolen tunnin varoitusajalla hoitamaan naapurin lapsia, toinen alle kaks vuotias ja toinen 3,5vee.Isompi takertui helmaan kiinni, kun meidän Eemeli kiusas sitä koko ajan ja pienempi kerkes tehdä vaikka mitä, vaikka juoksinkin koko ajan perässä vauva sylissä, kun eihän sitä voinut lattiallekaan laittaa, kun olisivat polkeneet päälle.Eniten kait vitutti, että mies laittoi vain tyynesti päikkäreille itsensä siinä vaiheessa. Multa pääsi jo itku. Onneksi muksut ei olleet meillä kuin kolme tuntia, en ois jaksanut enää yhtään enempää.Koko loppuillan mä sitten märisinkin.Lisäksi tuo vanne nousi siinä päähän ja ei oo helpottanut, vaikka eilen kävin hierojallakin, tai no hieroja pikkasen helpotti, mutta vanne on ja pysyy.

Seuraavanakin päivänä naapurin vanhempi poika, joka yleensä katsoo sisarustensa perään, soitti ja yritti saada pukattua muksut meille, mutta mun oli pakko keksiä vähän hätävalhe, oli meillä oikeesti kyllä menoa, mutta oisinhan mä voinut junailla asioita kyllä. Sitten se vielä mulle alko kiroileen, että mihin ihmeeseen se ne muksut laittaa.Siitäkin tuli huono omatunto, kun en kyennyt juuri silloin auttamaan.

Että on se mukavaa kun alkaa olemaan niin fyysisesti kuin henkisesti heikossa kunnossa, iskias helpotti viimein viime lauantaina, senkin takia oon saanut valvoa ja pienin on kääntänyt kellonsa yövuorolle, menee puolenyön aikaa nukkumaan nykyään.

No, mut on mukaviakin asioita, käytiin miehen kanssa viime perjantaina ihan kaksistaan syömässä, oli meidän 10-vuotishääpäivä.Oltiin 2,5 tuntia ilman muksuja! Viimes ollaan oltu sillon laitoksella noin kauan ilman apinalaumaa :)Ja lauantaina sitten menin pikkujouluihin, vaikka en ois millään jaksanutkaan, toisaalta ois voinut jättää väliin, kun oli niin väsy sunnuntaina.Laulettiin singstaria ja pelattiin aliasta, käytiin me baarissakin, mutta kyllä täällä ei ole mulle enää sitä oikeaa paikkaa, kauheeta jumputusta.. Itsenäisyyspäivä meni siis vähän väsyksissä, mutta tulipahan piparit leivottua, tosin ei niitä enää ole kuin muutama jäljellä.. Taikina hivenen epäonnistui ja oli tosi vaikeaa kaulittavaa, mikähän meni pieleen? :)

Tänän ois ollut tarkoitus lähteä lahjaostoksille, mutta tuumasin eilen anopille, etten jaksakaan lähteä, kun eilinenkin meni sinne tänne ajellessa, nyt nautitaan kahden pienimmän kanssa rauhallisesta kotipäivästä, kun Rasmuskin on helsingin päässä rekassa.

Entiseen pukukaappiin tulee kaapit joulukuun alussa ja sitten mä saan vasta sinne pesukoneet, siihen asti pitää pyykätä edelleen tuolla karjakeittiössä.

Mut kyllä mä oon onnellinen, oikeesti tää rempan venyminen kiristeli jo niin pahasti hermoja, että viime viikosta asti oon laukaissut tilannetta täydellisellä väsymyksellä.Nukuin peräti yks päivä päikkäritkin, eikä tehnyt tiukkaa nukkua keskellä päivää, taju lähti alta aikayksikön.

Laitan tähän kuvia ennen-jälkeen rempan, kamera vaan sanoi töttöröö, enkä alkanut säätää sitä, niin uudet kuvat on vähän outoja.

saunaa ennen.

ja jälkeen.

Ja sit pesuhuonetta..

ja uutta

Kuvat on kyllä tosi utuisia, mut suurin juttu noitten kaakeleiden lisäksi oli laittaa vessanpytty ja lavuaari tähän tilaan, mä en ois halunnut millään niitä, mut täytyy varmaan syödä sanansa ja sanoa, että kyllä ne ihan hyvät on :)

Mut joo, porukka alkaa heräileen, niin alan kans aamutoimiin, ois vain pari koneellista lintattavaa...

Odotan työmiestä, viimes oli toissapäivänä.

Odotan kaappimiestä, toivottavasti tulee kello kaks.

Odotan isointa poikaa kotia, tullee serkkunsa kanssa vissiin tänään.

Potuttaa jo kaikenlainen odottaminen,onneksi en sentään vauvaa odota :) Remppa vaan pyörii paikallaan, kun putkimiestä ei näy, eilen jo soittelin perään ja mun piti sanoa jo pahasti, mutta hyvä minä, sain sitten sanotuksi vaan, että kai se tällä viikolla tulee.Patterit pitäis laittaa poikien huoneeseen, ennen sitä ei voi laittaa putkikoteloita ja ennen kuin putkikotelot on paikallaan ei voi laittaa loppuja listoja... joten jos se vanha putkiukko tänään tulee, niin pussaan jo poskelle sitä. :)

Saunassa on laatta viimein paikallaan ja pesuhuoneessa kahdella seinää, sotin laatoittaja kämmäsi toisen seinän kanssa, oli unohtanut ne ainoat muistettavat laatat laittaa ja oli vedellyt ihme laattasoiroja sitten sinne tänne.Onneksi mies oli samaa mieltä kuin mä, niin koko seinä otettiin takasin alas.Nyt näyttää paremmalta! Tällä menolla tosin mikään ei etene, joten saa nähdä päästäänkö edes joulusaunaan.. toivottavasti nyt sillon edes!

Juu, tällänen pikapäivityspotutus tällä kertaa.

Tässä kuvaa kun lattiaa aukaistiin vain metrin verran:

Villat oli kosteita, ei kuitenkaan läpi märkiä, joten oikeastaan onni oli, että remppaa alettiin käynnistämään, en tiedä kuinka paha tilanne ois ollut vuoden tai kahden päästä.

Mulla on niin monia ressi asioita,että välillä tuntuu että pää räjähtää.Vauva on ollut monta päivää jo kovin itkuinen, nukkuu kyllä yöt aika hyvin, joten en usko että korvissakaan on mitään, rohinaa on tosin jatkunut toista viikkoa, mutta räkäkään ei enää vuoda.. tiedä nyt sitten.Korviketta menee välillä enemmän ja vähemmän, mä oon ajatellut kiinteitä antaa vasta sitten kun pääsen tästä remppahässäkästä irti. Lisäksi sitten oma isäni on taas masentunut, oon ajellut tuota 15 kilsan väliä nyt aika monesti ja puhunut puhelimessakin välillä monta kertaa päivässä, mä otan tän sen masennuksen vähän itteeni, kun mun sanomisethan sen laukaisi.. kun kerroin isälleni että pikkuveljellä ei mene kovinkaan hyvin.. sekin vielä.Pikkuveljelle oon rahallista apua antanut vähän omasta sekä perikunnan pussista, voi kun se sais asiansa kuntoon, niin ei tarviis sitä murehtia!

Oikeesti tulee päiviä, jolloin tekis vaan mieli vetää ovi kiinni ja olla ajattelematta mitään.Tai edes toivoa, että kaikkien asiat järjestyis pikinmiten.

Ja nyt tuo natupaavo sitten heräsi, ei mennytkään siis nukkumaan.Tää taitaa tietää sitä, että pääsen puolilta öin pehkuun jos sittenkään.

Kamerasta löytyi kuvia Eemelin 6-vuotiskakusta, johon herra teki itse koristeet.Eka kertaa tein tuota koripunospursotusta, muuten tuli ihan ok ekaks harjoittelupursotukseks, mutta yön aikana kakku oli kallistunut kuvun reunaan :(

Ja tuo suorakaide kakku on Roopen 10-vuotissynttäreiltä, toi keltanen on diapolo ja vieressä sen kepit.Gluteeniton kakkku sitten oli tälläinen:

Tästä tuli ihan ällömakea, ehkä en toiste enää tollasta tee :)

Jep, vaan nyt loppu kirjottelut sano natupaavo 4kk.

Pitkästä aikaa aloin kirjottelemaan ja kirjoitinkin ennnätyspitkän pätkän kesän tapahtumista ja kaks kertaa on jo kaikki kadonneet :(

Joten referaatin jos nyt yrittäis tehdä. Kesä on mennyt enemmäin kuin nopeasti, ristiäisiä vietettiin heinäkuun 18. päivä ja poika sai nimekseen Verneri Erkki Tapio.Toinen ja kolmas nimi ovat lähisuvusta ja minusta kossi näyttää ihan Verneriltä :)Juhlat onnistuivat mielestäni loistavasti, ehkä sitä jo osaa, kun olivat ne viidennet ja viimeiset ristiäiset meillä..

Ennen ristiäisiä käytiin kolmen yön ja neljän päivän Lapin reissu vaunulla, ajettiin Ruotsin rajaa pitkin ylöspäin ja Norjan puolelta takaisin Suomeen.Inarista sitten Kuusamoon ja sieltä kotia.Ei ollut ollenkaan lapsiystävällinen reissu, kilometrejä tuli ihan liikaa päivää kohti. Severi sitten kuumeili ja oksensi Kuusamossa, joten palattin kotia ja kotona jätkällä ei ollut enää mitään.

Toinen reissu tehtiin Eteläpohjanmaalle, kaks yötä oltiin Isokyrön SFC Lukkuhaassa, sieltä käytiin Wasalandiassa ja voi että se oli hyvä paikka meidän perheelle! Ei liian iso, eikä liian pieni.Koko päivä meni siellä ja lähdettiin viimesten joukossa pois.

Roope ja Eemeli kävivät Viikinkilaivassa yli 30 kertaa!

Rasmus viihtyi tässä kiikussa melkein koko päivän :)

Ja Severistä tais heppakaruselli olla se paras vehje.

Itse kävin noissa karuselleissä ja kiikuissa, kerran kävin viikinkilaivassa ja se riitti :)

Lukkuhaasta sitten mentiin Tuurin kautta Masalan leirintäalueelle, siellä oltiin yks yö.Ihan ok paikka, mut jotenkin en kuitenkaan tykännyt.Halsualta sitten mentiin Lestijärvelle SFC Kuturantaan ja se oli paikkana mikä mainioin! Viivyttiin kaks yötä siellä.Lapsille oli vaikka mitä tekemistä, tosi hyvä paikka! Viikko sittenkin käytiin yks yö olemassa siellä ja varmasti mennään vielä uudestaan, mutta se jääne ehkä ens vuoteen, kun vaunu viedään tässä syksynpäälle taas Paljakkaan.

Villapöksytilanne on vähän jäähyllä, yksiä pöksyjä tuotta illan pimetessä alottelin, mutta ne on ihan kesken, kun inspiraatiota ei oo ollut.Mutta tässä kuva yksitä pökistä kera käyttäjän.

Juu, koulutkin alkoivat ja Eemeli alotti eskarin. Poika on tykännyt aivan valtavasti ja meni sitten eka kertaa Roopen kanssa kahdestaan kouluun, kun 1,5 viikkoa olin pyöräillyt mukana.POis oon hakenut sitten kärrylenkin yhteydessä. Aivan älyttömän hiljaisia on olleet aamupäivät, kun pari viikaria puuttuu valmiudesta.Välillä on tuntunut erittäin rauhalliseltakin.. mikä meidän talossa on kummallista!

Juu, kello alkaa olla taas liikaa, mut laitan vielä kakun kuvan, minkä tein äsken anopin ja appiukon 40-vuotishääpäivän kunniaksi.

Nuita marsipaaniruusuja oon koittanut värkätä, mutta ei niistä vielä tule sellaisia kuin pitäisi, ehkä sitten 10 vuoden päästä :) Tässä alkaakin sitten oikein ruuhka kakkujuhlia, kun Roope täyttää ens viikolla 10 vuotta ja Eemelikin ens kuussa 6.Harmittaa kun en ristiäiskakusta muistanut kuvaa ottaa, se onnistui muuten ihan hyvin, mutta kostutin aivan liian vähän. Jeps, mutta nyt päätä tyynyyn, viime yö jäi vähän vajaaksi, kun kävin ystävän 40-vuotispippaloissa... Olin ihan yli 3 tuntia poissa kotoa! :)

Mut pääpiirteittäin synnytys meni näin:

Istahdin koneelle perjantai-iltana pikkasen vajaa puol ykstoista ja ajattelin maksaa just ostamani käytetyt tuplat, kun tuli ihan hirveä pissihätä. Juoksin vessaan ja ihmettelin, että vaikka mielestäni pissasin jo, niin pissaa vaan tuli ja tuli. Nousin ylös ja aina vaan lorisi. Siinä vaiheessa vasta mä tajusin, ettei se mitään pissaa ollut, vaan multa meni vedet. Olipa eka kerta, kun synnytys alkaa vesienmenolla.

Siinä sitten yrittelin soittaa sairaalaan, että mitä tehdä, kun ei supistele, vaan enpä saanut mistään numerosta ketään kiinni, mulla tais olla niin vanhat numerotkin, ettei osa niistä toiminutkaan. Että näin valmistuu tieten vain vitosen odottaja.. Ennen on ollut puhelinnumerot suurinpiirtein jääkaapinovessa kiinni J

 No, anoppi tuli paikalle ja päätettiin miehen kanssa lähteä sairaalallepäin, jottei ainakaan kiire tulisi. Autossa suppareita alkoikin tulla, väliä oli 3-5 minuuttia ja ihan tujakan tuntoisia olivat. Sairaalalla oltiin 23.20 ja kylläpä pettymys oli suuri, kun paikat oli vain 3 cm auki. Ja supparit laantuivat lähes olemattomiksi. Mies meni yhteen välikköön paareille nukkumaan ja mä menin saliin käyrille. Tosi harvakseltaan supisteli siinä maatessa, mut sillon kun supisti, niin supisti kuitenkin kipeästi. Mua väsytti ihan sikana, mut enhän mä nukkumaan pystynyt, kun heräsin aina siihen kipeään supistukseen. Sain sitten jonkun piikin ja torkahdin varmaan tunniksi.

Mies heräs siinä vähän ennen kolmea ja mietittiin mitä kannattaa tehdä.Sää kun oli tyyni, niin tuumasin miehelle, että parempi sen on lähteä pellolle myrkyttään, kuin että ois tyhjänpanttina siinä vieressä, kun mitään ei kerta tapahdu. Mies sitten lähti takasin kotia ja mä jäin yksin saliin.

03.45 alkoi sitten supistelemaan aika tasaisesti viiden minsan tarkkuudella, kätilön kutsuin saliin 4.10 ja paikat oli silloin auki 4,5 senttiä. Tilattiin sitten spinaali ja se tuli viideltä. Silloin soitin sitten miehen takaisin synnärille.Oli just ehtinyt pellolle trakrorilla ja sanoin, ettei mitään hirmu kiirettä ole. Spinaali rentoutti ihan täysin tilanteen, mut niin myöskin supparit, Niitä en tuntenut lainkaan koko aikana ja käyrällekin niitä piirtyi tosi harvakseltaan.

Mut sitten alkoi tapahtumaan, vauvan sydänäänet laskivat useaan otteeseen ja mä vedin minkä kerkesin lisähappea kontiltani. Oli aika vitsikästä olla kontallaan, kun jalat oli hivenen kadoksissa spinaalin takin. Mut aina kun meni takaisin makuulleen, sydänäänet romahtivat. Siinä kontillaan ollessani mä ihmettelin sitten, että viimeinkin alkoi supistukset tuntumaan, mutta se olikin vauvan pää, mikä halusi jo ulos ja paikat olivat täysin auki. sSiinä kontillani mä 2 minuuttia ponnistin ja vauva syntyi napanuora kaulanympärillä klo 05.58. Just kun sain pienen syliini, mies tuli saliin vain 2 minuuttia myöhässä. Oli sitten myrkyttänyt lopunkin pellon, kun olin sanonut ettei ole kiirettä.

Mut ehti sentään napanuoran katkaisemaan J

Eli meidän pieni vitosemme, viimeinen vauvamme syntyi 30.5.09 klo 05.58 ja painoa oli 3820g ja pituutta 50,5cm.

Sain jopa eilen ladattua kuvat kamerasta koneelle ja tässä muutama niistä:

Pieni ihonhoitonäppyongelma on herralla ollut päällä, naama on kukkinut enemmän kuin laki sallii.

Laitanpa sitten muutaman kuvan apen kakusta, minkä tein hänelle synttärilahjaksi perjantaiksi.

Mä yritin elämäni ensimmäistä kertaa tehdä marsipaaniruusuja, mut ei oikein onnistunut, pojat sitten värkkäsivät muut koristeet, eli noi kaks kukkaa, toi vihreä mies on pappa ja tuo vaaleanpunainen kasa on... possu :) En tiedä, mistäköhän noi pojat sai aiheen noihin kukkiin.. :)

Mut nyt kello on taas liikaa ja väsyttää kun oon ennen seiskaa herännyt, vauvakin meni viimein unille, joten nyt minäkin pääsen! Öitä!

Mut tähän vaan pikasesti laittelen kuvaa, kirjottelen joskus toiste kuulumisia.

Nämä kuvat siis sairaalasta, loppuja en oo saanut siirrettyä edes koneelle, kun niin vähän olen tässä istuskellut viime aikoina.Mut paremmalla ajalla sitten pitempiä jorinoita!