varsin kova päivä takana.

Aamulla 7.30 istui muksut autossa ja käänsin keulan kohti Jääliä, mihin jätin kolme vanhinta.Severin kanssa sitten ajelin ystäväni isän hautajaisiin ja voi että mua hävettää.. mä ajoin yhden liittymän ohi varmaan reilut 10 kilsaa ja ikinä enää en kyllä eniron karttaan luota.Aivan kaameaa kelirikkoista kärrypolkua se ajatti mut perille, mutta myöhästyin minuutin tai kaksi.Tai, no suntio oli just laittamassa ovia kiinni.

Itse tilaisuus oli erittäin kaunis, hautajaiset vaan meinaa itkettää mua tolkuttomasti, mut ei voi mitään.Kyyneleet valuivat ja Severi ihmetteli, miksi äiti itkee. Mutta oli hyvä olla paikalla.

Kello tais olla reilut kolme, kun lähdin ajelemaan takaisin päin ja Jäälin kautta koukatessa sitten, kotiin tultiin puol ysin tietämissä ja trippimittarissa oli kivat 615 kilsaa. Ei ihme, että persauksessa ja selässä tuntuu.

Mukavaa oli se, että mä tiesin, että mä olin päivällä ihan oikeassa paikassa, sekä se, että isommat pärjäsivät hengissä päivän siskolla.Tosin olivat kuulemma olleet oikeenkin vieraskoreesti :)

Väsyttää, pitäis mennä nukkumaan, kun aamulla pitäis lähtä Kokkolaan pelaamaan... sinne en kyllä aja! :)