Parhaan ystäväni isä oli kuollut viime yönä.Mä herkkä ihminen itkeskelin aamusta tuossa, vaikka huonosti hänet tunsinkin.Soitin ystävälleni ja huomenna menen käymään ja vien kukkia, kunhan tulevat vain kotia. Ei tässä näin pitänyt käydä, ei. Miten mä osaan ja pystyn tukemaan oikein ystävääni, kuuntelemalla varmaan.En tiedä.

Jos tätä ei olisi tapahtunut, olisin tähän jauhannut vain turhanpäiväistä ruikutusta siitä, kun ompelin väärin sisävaipan tarrat.. joten olkoonpa tässä sitten tämänpäiväiset kirjoittelut.