Vaikka pienin kossi ei viel täydessä unessa olekaan, on tämän päivän valvoskellut pieniä torkkuja lukuunottamatta.Johtunee varmaan siitä, että eilisen pikkuherra melkein nukkui..

Mut pääpiirteittäin synnytys meni näin:

Istahdin koneelle perjantai-iltana pikkasen vajaa puol ykstoista ja ajattelin maksaa just ostamani käytetyt tuplat, kun tuli ihan hirveä pissihätä. Juoksin vessaan ja ihmettelin, että vaikka mielestäni pissasin jo, niin pissaa vaan tuli ja tuli. Nousin ylös ja aina vaan lorisi. Siinä vaiheessa vasta mä tajusin, ettei se mitään pissaa ollut, vaan multa meni vedet. Olipa eka kerta, kun synnytys alkaa vesienmenolla.

Siinä sitten yrittelin soittaa sairaalaan, että mitä tehdä, kun ei supistele, vaan enpä saanut mistään numerosta ketään kiinni, mulla tais olla niin vanhat numerotkin, ettei osa niistä toiminutkaan. Että näin valmistuu tieten vain vitosen odottaja.. Ennen on ollut puhelinnumerot suurinpiirtein jääkaapinovessa kiinni J

 No, anoppi tuli paikalle ja päätettiin miehen kanssa lähteä sairaalallepäin, jottei ainakaan kiire tulisi. Autossa suppareita alkoikin tulla, väliä oli 3-5 minuuttia ja ihan tujakan tuntoisia olivat. Sairaalalla oltiin 23.20 ja kylläpä pettymys oli suuri, kun paikat oli vain 3 cm auki. Ja supparit laantuivat lähes olemattomiksi. Mies meni yhteen välikköön paareille nukkumaan ja mä menin saliin käyrille. Tosi harvakseltaan supisteli siinä maatessa, mut sillon kun supisti, niin supisti kuitenkin kipeästi. Mua väsytti ihan sikana, mut enhän mä nukkumaan pystynyt, kun heräsin aina siihen kipeään supistukseen. Sain sitten jonkun piikin ja torkahdin varmaan tunniksi.

Mies heräs siinä vähän ennen kolmea ja mietittiin mitä kannattaa tehdä.Sää kun oli tyyni, niin tuumasin miehelle, että parempi sen on lähteä pellolle myrkyttään, kuin että ois tyhjänpanttina siinä vieressä, kun mitään ei kerta tapahdu. Mies sitten lähti takasin kotia ja mä jäin yksin saliin.

03.45 alkoi sitten supistelemaan aika tasaisesti viiden minsan tarkkuudella, kätilön kutsuin saliin 4.10 ja paikat oli silloin auki 4,5 senttiä. Tilattiin sitten spinaali ja se tuli viideltä. Silloin soitin sitten miehen takaisin synnärille.Oli just ehtinyt pellolle trakrorilla ja sanoin, ettei mitään hirmu kiirettä ole. Spinaali rentoutti ihan täysin tilanteen, mut niin myöskin supparit, Niitä en tuntenut lainkaan koko aikana ja käyrällekin niitä piirtyi tosi harvakseltaan.

Mut sitten alkoi tapahtumaan, vauvan sydänäänet laskivat useaan otteeseen ja mä vedin minkä kerkesin lisähappea kontiltani. Oli aika vitsikästä olla kontallaan, kun jalat oli hivenen kadoksissa spinaalin takin. Mut aina kun meni takaisin makuulleen, sydänäänet romahtivat. Siinä kontillaan ollessani mä ihmettelin sitten, että viimeinkin alkoi supistukset tuntumaan, mutta se olikin vauvan pää, mikä halusi jo ulos ja paikat olivat täysin auki. sSiinä kontillani mä 2 minuuttia ponnistin ja vauva syntyi napanuora kaulanympärillä klo 05.58. Just kun sain pienen syliini, mies tuli saliin vain 2 minuuttia myöhässä. Oli sitten myrkyttänyt lopunkin pellon, kun olin sanonut ettei ole kiirettä.

Mut ehti sentään napanuoran katkaisemaan J

Eli meidän pieni vitosemme, viimeinen vauvamme syntyi 30.5.09 klo 05.58 ja painoa oli 3820g ja pituutta 50,5cm.

Sain jopa eilen ladattua kuvat kamerasta koneelle ja tässä muutama niistä:

 

Pieni ihonhoitonäppyongelma on herralla ollut päällä, naama on kukkinut enemmän kuin laki sallii.

 

Laitanpa sitten muutaman kuvan apen kakusta, minkä tein hänelle synttärilahjaksi perjantaiksi.

Mä yritin elämäni ensimmäistä kertaa tehdä marsipaaniruusuja, mut ei oikein onnistunut, pojat sitten värkkäsivät muut koristeet, eli noi kaks kukkaa, toi vihreä mies on pappa ja tuo vaaleanpunainen kasa on... possu :) En tiedä, mistäköhän noi pojat sai aiheen noihin kukkiin.. :)

 

Mut nyt kello on taas liikaa ja väsyttää kun oon ennen seiskaa herännyt, vauvakin meni viimein unille, joten nyt minäkin pääsen! Öitä!