vähän uupunut. Ja olenkin, vai olenkohan vain vähän väsy, en tiedä. Kyllä mä normaali arjen jaksan vielä pyörittää, mutta ei mitään muuta siihen päälle oikein.Ja vielä joulukin on tulossa, ei lahjan lahjaa ole vielä kaapissa.Mitä jos peruis koko joulun?

Viime maanantaina lupauduin puolen tunnin varoitusajalla hoitamaan naapurin lapsia, toinen alle kaks vuotias ja toinen 3,5vee.Isompi takertui helmaan kiinni, kun meidän Eemeli kiusas sitä koko ajan ja pienempi kerkes tehdä vaikka mitä, vaikka juoksinkin koko ajan perässä vauva sylissä, kun eihän sitä voinut lattiallekaan laittaa, kun olisivat polkeneet päälle.Eniten kait vitutti, että mies laittoi vain tyynesti päikkäreille itsensä siinä vaiheessa. Multa pääsi jo itku. Onneksi muksut ei olleet meillä kuin kolme tuntia, en ois jaksanut enää yhtään enempää.Koko loppuillan mä sitten märisinkin.Lisäksi tuo vanne nousi siinä päähän ja ei oo helpottanut, vaikka eilen kävin hierojallakin, tai no hieroja pikkasen helpotti, mutta vanne on ja pysyy.

Seuraavanakin päivänä naapurin vanhempi poika, joka yleensä katsoo sisarustensa perään, soitti ja yritti saada pukattua muksut meille, mutta mun oli pakko keksiä vähän hätävalhe, oli meillä oikeesti kyllä menoa, mutta oisinhan mä voinut junailla asioita kyllä. Sitten se vielä mulle alko kiroileen, että mihin ihmeeseen se ne muksut laittaa.Siitäkin tuli huono omatunto, kun en kyennyt juuri silloin auttamaan.

Että on se mukavaa kun alkaa olemaan niin fyysisesti kuin henkisesti heikossa kunnossa, iskias helpotti viimein viime lauantaina, senkin takia oon saanut valvoa ja pienin on kääntänyt kellonsa yövuorolle, menee puolenyön aikaa nukkumaan nykyään.

No, mut on mukaviakin asioita, käytiin miehen kanssa viime perjantaina ihan kaksistaan syömässä, oli meidän 10-vuotishääpäivä.Oltiin 2,5 tuntia ilman muksuja! Viimes ollaan oltu sillon laitoksella noin kauan ilman apinalaumaa :)Ja lauantaina sitten menin pikkujouluihin, vaikka en ois millään jaksanutkaan, toisaalta ois voinut jättää väliin, kun oli niin väsy sunnuntaina.Laulettiin singstaria ja pelattiin aliasta, käytiin me baarissakin, mutta kyllä täällä ei ole mulle enää sitä oikeaa paikkaa, kauheeta jumputusta.. Itsenäisyyspäivä meni siis vähän väsyksissä, mutta tulipahan piparit leivottua, tosin ei niitä enää ole kuin muutama jäljellä.. Taikina hivenen epäonnistui ja oli tosi vaikeaa kaulittavaa, mikähän meni pieleen? :)

Tänän ois ollut tarkoitus lähteä lahjaostoksille, mutta tuumasin eilen anopille, etten jaksakaan lähteä, kun eilinenkin meni sinne tänne ajellessa, nyt nautitaan kahden pienimmän kanssa rauhallisesta kotipäivästä, kun Rasmuskin on helsingin päässä rekassa.