Mä aloin heräileen oikeaan ja normaaliin elämään helmikuun viimesellä viikolla, leivoinkin joka päivä ja olo oli aivan mahtava.Mut sitten 1. maaliskuuta veli soitti sellasen puhelun, jota ikinä en oikeesti ollut oottanut, isä oli hirttänyt itsensä.Kyllähän sitä uhkaili, mut mä en loppujen lopuksi uskonut, ajattelin vaan, että puheillaan haluaa itseensä huomiota. Sillon taas maailma pysähtyi.

Hautajaiset pidettiin 19 pv ja olivat kyllä hyvät hautajaiset, jos niin voi sanoa.Ja mä itse pysyin yllättävän hyvin kasassa. Mut aina välillä tulee niitä öitä, jolloin en saa oikein unta ja mietin sillon just, että jos mä oisin jaksanut vielä isää enemmän auttaa, niin oltaisko tässä tilanteessa.Mut toisaalta, kyllä mä ymmärrän isääkin, taistelu maanis-depressiivisyyden kanssa ja raittiin kauden loppu otti koville, mut kyllä mä välillä oon niin vihanen, että jätti meidät tällälailla! Onneksi isoveli hoitelee paperihommat, mä järjestin lähes kaikki hautajaisiin liittyvät asiat ja nuo paperihommat sotkisin ihan varmasti.

Miehen sain puhuttua lähtemään tänään Paljakkaan ja mä jäin kossien kanssa kotiin, odotin että sisko tulee huomenna, mut tuleekin vasta sunnuntaina, huomennahan täällä trullit liikkuvat ja pitäis tieten katella essuja esille.Käydään varmaan sit sunnuntaina siskon kanssa siellä kotitalolla, mä en oo kertaakaan vielä yksin sinne mennyt, jotenkin vaan tarviin jonkun sinne, että menen.Oonkin passauttanut käyntini nyt aina silleen, että isoveljeni on ollut samaan aikaan siellä, ehkä mä oon vähän outo, mut ei voi mitään.

Jep, mä oon viime aikoina katellut täydellisiä naisia boxeilta ja yöunet on jääneet aika vähäisiksi muutenkin, niin jospa mä nyt näin pääsiäisen kunniaksi menisin kohta nukkuun, että jaksan taas huomenna kuskata trulleja paikasta toiseen :)