oli taas viime kuun lopussa, minä, bad mama, pidin pienimpien synttärit yhtä aikaa, saas nähdä kuinka kauan yhteissynttärit onnistuu.

Kokeilin eka kertaa maalata noita kukkia, vaan enpä ollut aiheesta vielä lukenut tarpeeksi :) Pursotukset meni mönkään, mut ihan kiva tuosta tuli.Isompi sankari ois halunnut aloittaa kakun leikkauksen tuosta traktorista!

Lisäksi tein tuommosia pikkuleipiä, löysin kotitalolta semmosen pursotinvehkeen nimeltä cookiegun. Vähän tahkeaa oli tehdä noita, kun taikina ei tieten ollut oikein sopivaa, nuo pitkulaisetkin keksit levesivät kuin jokisen eväät.Mut kävivät kauppansa, vaikka musta ne maistui pelkältä jauholta..

Lisäks tein mokkapiirakkaa ja kaks kääretorttua, joista toinen meni lopulta pakkaseen.

 

Nyt huomasin, että joulukuun lopussa syntyneen viis veen kakkukuvat on jääneet näytille laittamatta, vitoskakku epäonnistui siis täydellisesti, kokeilin eka kertaa sokerimassaa, kaunis siitä tuli, mutta massa jäi ihan liian paksuksi ja päällinen lopulta liukui kakkulapion mukana mihin sattuu.. tekevälle sattuu :)

 ja kerran tein noita pullia, mistä oli pakko ottaa kuva, kun ne näytti hupenevan silmissä.Ikinä en oo varmaan noin hyviä pullia syönyt, ohje tuli postissa jonkun reseptikerhon näytteenä.

 

 

 

Mä oon leiponut nyt aika paljon, porkkanapiirakkaa on syöty meillä jo kyllästymiseen asti, nyt taitaa olla aika sitten kyllästyttää kaikki raparperipiirakalla, kun tänäänkin hain kotitalolta nipullisen raparpereja.

On kyllä ollut taas vaikea viikko.Mä en meinaa saada unta, kun ajatukset vaan pyörivät isässä ja siinä, että miksen mä jaksanut auttaa enemmän häntä.Kyllä mä ymmärrän itsekkin, että en oo se ns syyllinen tapahtuneeseen, mutta ajatuksille ei vain voi mitään.Aamuisin sitten väsyttää, kun yöunet ovat jääneet niin lyhyiksi.Tiistaina itku tuli pienimmän neuvolassakin ja terkka jo puheli mulle keskusteluavusta, mut mä katon vielä vähän aikaa tilannetta, soitan sitten jos vielä ens viikkokin on samanlainen.Oikein pelottaa mennä nukkumaankin, kun melkein tietää, että väsy on kova, mutta mieli ei anna nukkua.

Mut tähän vielä kuva sankareistä,

Verneri 1v ja Severi 3v.

Ja Verneristä vielä kiva kesäkuva

 

Mä aloin heräileen oikeaan ja normaaliin elämään helmikuun viimesellä viikolla, leivoinkin joka päivä ja olo oli aivan mahtava.Mut sitten 1. maaliskuuta veli soitti sellasen puhelun, jota ikinä en oikeesti ollut oottanut, isä oli hirttänyt itsensä.Kyllähän sitä uhkaili, mut mä en loppujen lopuksi uskonut, ajattelin vaan, että puheillaan haluaa itseensä huomiota. Sillon taas maailma pysähtyi.

Hautajaiset pidettiin 19 pv ja olivat kyllä hyvät hautajaiset, jos niin voi sanoa.Ja mä itse pysyin yllättävän hyvin kasassa. Mut aina välillä tulee niitä öitä, jolloin en saa oikein unta ja mietin sillon just, että jos mä oisin jaksanut vielä isää enemmän auttaa, niin oltaisko tässä tilanteessa.Mut toisaalta, kyllä mä ymmärrän isääkin, taistelu maanis-depressiivisyyden kanssa ja raittiin kauden loppu otti koville, mut kyllä mä välillä oon niin vihanen, että jätti meidät tällälailla! Onneksi isoveli hoitelee paperihommat, mä järjestin lähes kaikki hautajaisiin liittyvät asiat ja nuo paperihommat sotkisin ihan varmasti.

Miehen sain puhuttua lähtemään tänään Paljakkaan ja mä jäin kossien kanssa kotiin, odotin että sisko tulee huomenna, mut tuleekin vasta sunnuntaina, huomennahan täällä trullit liikkuvat ja pitäis tieten katella essuja esille.Käydään varmaan sit sunnuntaina siskon kanssa siellä kotitalolla, mä en oo kertaakaan vielä yksin sinne mennyt, jotenkin vaan tarviin jonkun sinne, että menen.Oonkin passauttanut käyntini nyt aina silleen, että isoveljeni on ollut samaan aikaan siellä, ehkä mä oon vähän outo, mut ei voi mitään.

Jep, mä oon viime aikoina katellut täydellisiä naisia boxeilta ja yöunet on jääneet aika vähäisiksi muutenkin, niin jospa mä nyt näin pääsiäisen kunniaksi menisin kohta nukkuun, että jaksan taas huomenna kuskata trulleja paikasta toiseen :)

Onpa ollut taas taukoa kirjoitusten kanssa, en vaan oo istunut tässä koneella kovinkaan paljoa, joten siinä selitys.

Alkuvuosi on sinänsä mennyt aika raskaasti, isäni kanssa taas on ollut vähän ongelmaa, oli meinannut hirttää itsensä, joten pääsi hoitoon, tosin  nyt on jo toista reissua hoidossa, kerkes olla kaks päivää kotona ja pullo aukes taas, tai mistä mä tiedän vaikka ois heti korkannut kun hain sairaalasta kotia.

 

Mut nyt on myöhä, pienin on känissyt varmaan viikon öitään ja ihan vähän aikaa sitten sain sen pehkuun, jonne minäkin taidan nyt suunnata.

vähän uupunut. Ja olenkin, vai olenkohan vain vähän väsy, en tiedä. Kyllä mä normaali arjen jaksan vielä pyörittää, mutta ei mitään muuta siihen päälle oikein.Ja vielä joulukin on tulossa, ei lahjan lahjaa ole vielä kaapissa.Mitä jos peruis koko joulun?

Viime maanantaina lupauduin puolen tunnin varoitusajalla hoitamaan naapurin lapsia, toinen alle kaks vuotias ja toinen 3,5vee.Isompi takertui helmaan kiinni, kun meidän Eemeli kiusas sitä koko ajan ja pienempi kerkes tehdä vaikka mitä, vaikka juoksinkin koko ajan perässä vauva sylissä, kun eihän sitä voinut lattiallekaan laittaa, kun olisivat polkeneet päälle.Eniten kait vitutti, että mies laittoi vain tyynesti päikkäreille itsensä siinä vaiheessa. Multa pääsi jo itku. Onneksi muksut ei olleet meillä kuin kolme tuntia, en ois jaksanut enää yhtään enempää.Koko loppuillan mä sitten märisinkin.Lisäksi tuo vanne nousi siinä päähän ja ei oo helpottanut, vaikka eilen kävin hierojallakin, tai no hieroja pikkasen helpotti, mutta vanne on ja pysyy.

Seuraavanakin päivänä naapurin vanhempi poika, joka yleensä katsoo sisarustensa perään, soitti ja yritti saada pukattua muksut meille, mutta mun oli pakko keksiä vähän hätävalhe, oli meillä oikeesti kyllä menoa, mutta oisinhan mä voinut junailla asioita kyllä. Sitten se vielä mulle alko kiroileen, että mihin ihmeeseen se ne muksut laittaa.Siitäkin tuli huono omatunto, kun en kyennyt juuri silloin auttamaan.

Että on se mukavaa kun alkaa olemaan niin fyysisesti kuin henkisesti heikossa kunnossa, iskias helpotti viimein viime lauantaina, senkin takia oon saanut valvoa ja pienin on kääntänyt kellonsa yövuorolle, menee puolenyön aikaa nukkumaan nykyään.

No, mut on mukaviakin asioita, käytiin miehen kanssa viime perjantaina ihan kaksistaan syömässä, oli meidän 10-vuotishääpäivä.Oltiin 2,5 tuntia ilman muksuja! Viimes ollaan oltu sillon laitoksella noin kauan ilman apinalaumaa :)Ja lauantaina sitten menin pikkujouluihin, vaikka en ois millään jaksanutkaan, toisaalta ois voinut jättää väliin, kun oli niin väsy sunnuntaina.Laulettiin singstaria ja pelattiin aliasta, käytiin me baarissakin, mutta kyllä täällä ei ole mulle enää sitä oikeaa paikkaa, kauheeta jumputusta.. Itsenäisyyspäivä meni siis vähän väsyksissä, mutta tulipahan piparit leivottua, tosin ei niitä enää ole kuin muutama jäljellä.. Taikina hivenen epäonnistui ja oli tosi vaikeaa kaulittavaa, mikähän meni pieleen? :)

Tänän ois ollut tarkoitus lähteä lahjaostoksille, mutta tuumasin eilen anopille, etten jaksakaan lähteä, kun eilinenkin meni sinne tänne ajellessa, nyt nautitaan kahden pienimmän kanssa rauhallisesta kotipäivästä, kun Rasmuskin on helsingin päässä rekassa.

Kyllä  me ollaan saunottu tiuhaan! Vihdoinkin saunan ja pesuhuoneen osalta remppa on (melkein) valmis! Tai no pesuhuoneesta puuttuu vielä pyyhekoukut ja kuivauspatteri, kun patteri oli rikki jo pakkauksesta ottaessa, niin putkimies laittoi sen takasin sinne mistä oli tullut. Siitä on pari viikkoa, saa nähdä milloin tulee laittamaan uuden paikalleen.En oo vihtinyt vielä täydellistä siivousta tehdä sinne, kun tiedän, että sotkuhan siitä syntyy, kun seiniin laitetaan vielä ne koukut ja se patteri.

Entiseen pukukaappiin tulee kaapit joulukuun alussa ja sitten mä saan vasta sinne pesukoneet, siihen asti pitää pyykätä edelleen tuolla karjakeittiössä.

Mut kyllä mä oon onnellinen, oikeesti tää rempan venyminen kiristeli jo niin pahasti hermoja, että viime viikosta asti oon laukaissut tilannetta täydellisellä väsymyksellä.Nukuin peräti yks päivä päikkäritkin, eikä tehnyt tiukkaa nukkua keskellä päivää, taju lähti alta aikayksikön.

Laitan tähän kuvia ennen-jälkeen rempan, kamera vaan sanoi töttöröö, enkä alkanut säätää sitä, niin uudet kuvat on vähän outoja.

 

saunaa ennen.

 

ja jälkeen.

Ja sit pesuhuonetta..

ja uutta

 

Kuvat on kyllä tosi utuisia, mut suurin juttu noitten kaakeleiden lisäksi oli laittaa vessanpytty ja lavuaari tähän tilaan, mä en ois halunnut millään niitä, mut täytyy varmaan syödä sanansa ja sanoa, että kyllä ne ihan hyvät on :)

Mut joo, porukka alkaa heräileen, niin alan kans aamutoimiin, ois vain pari koneellista lintattavaa...